Joskus mietin
olenko minä näkymätön.
Onko minua edes olemassa
vai olenko pelkkää ilmaa?
Kun minä sanon jotain,
minua ei tarvitse kuunnella.
Kun minä kysyn jotain,
ei siihen tarvitse vastata.
Minua ei tarvitse pyytää mukaan,
ei tervehtiä kun tulen vastaan
eikä hyvästellä kun lähden pois.
Minuun voi toki turvautua silloin
kun sinulla on vaikeaa.
Minulle voit purkaa pahan olosi
ja minua pyytää mukaan
kun et muuta seuraa keksi.
Ehkä minä olen näkymätön.
Ehkä voisin huutaa kurkkuni käheäksi
ilman että kukaan kuulee.
Joskus vaan olisi kiva
kun olisin jotain muuta
kuin pelkkää tapettia,
pelkkä henkäys tuulessa.
Selite:
Joskus on vaan päiviä
kun mikään ei tunnu miltään
ja kaikki vähäinenkin
tuntuu niin saa*anan paskalta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
