Seisomme syksyn värittämällä
rinteellä
pellon reunassa
hengitys huurussa.
Kesällä tähän paistaa kauniisti
ilta auringon säteet kultaiset
koivun lehtien lomitse.
Pohdit:
Viihtyisikö tässä ruusu keltainen?
Ehkä valkoinen?
Sumu sataa alas.
Isken kiven multaan.
Sen pintaan on kirjoitettu,
käsin tärisevin raavittu,
ystävämme, toverimme,
nimi.
Pohdit:
Se ruusu on valkoinen,
ei muun värinen.
Lapiot kourassa kuljemme kotiin.
Selite:
Pienen, suuri sydämmeisen nelijalkainen ystävämme pääsi lepoon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi,miten haikeaa.Noihin nelijalkaisiin ystäviin kiintyy.Ovathan ne perheenjäseniä.