Siinä me istuttiin
sohvalla,
kynttilän valossa.
Muistellen kerroit
edesmenneestä veljestäsi,
rakkaasta isoveljestä.
Liian aikaisin
hänet vietiin
pois luotasi,
liian nopeasti
kaikki päättyi.
Nyt on vain muistot.
Repien, ne avaavat
kyynelten portin.
Kaipaus,
se on jotain
sanoinkuvaamatonta.
Selite:
Rakkaalle ystävälle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
koskettava runo, kertoo ihan mun kaverista joka myös menetti n. vuosi sitten isoveljensä.. tietenkin se oli surullinen hetki hänelle ja kova paikka minulle, koska jouduin olemaan siihen aikaan ystäväni peruskallio, mutta onneksi asiat ovat nyt paremmin! kiitos tästä hienosta runosta, joka huokuu haikeaa tunnelmaa. tämä runo sai minut muistamaan mikä on tärkeätä tässä elämässä, kiitoas! ja kiitos myös arvostelustasi, arvostan sanojasi ja hyvää syksyn alkua sinulle. ^^