Molemmilla sydän särkyneenä,
molemmat hajonneita
onnen enkeleitä.
Aikaa jos takaisin
kääntää voisin,
yhä uudelleen sen
maailman tänne toisin.
Jokaisena vuodenaikana,
tunnen polttavaa kaipuuta.
Läsnäolosi tappava,
kunpa rakkauteni voisin
murhata.
Ajan kuluessa,
viisareiden hiljaa madellessa,
alan hiljalleen
siihen tottua,
makaamaan yksin,
hiljaa,
kylmässä
makuuhuoneessa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yhdyn minäkin noihin edellisiin "<3"
Juuri kuten minä! AIvan ihana runo, todella koskettava. Suosikkeihin menee
*Kiittää ja kumartaa*
niinpä. ihana runo.<3
hyvää syntymäpäivää :)