Lopulta minä annan anteeksi
vaikka tuska on toisinaan sietämätön
ja ikävä salpaa hengityksen
koska sinä olet poissa.
Sinä olet poissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Lopulta minä annan anteeksi
vaikka tuska on toisinaan sietämätön
ja ikävä salpaa hengityksen
koska sinä olet poissa.
Sinä olet poissa.
Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä![]() |
Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Copaface | Osa sinua | 31.5.2014 | 0 | Runo |
Copaface | Hyväksyntä. | 12.4.2014 | 2 | Runo |
Copaface | saat minut itkemään unissani | 20.3.2014 | 0 | Runo |
Copaface | Sisälläni kuiskivat itseinhon monet kielet | 6.7.2013 | 1 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Toi muistoja mieleen ja kyyneleet silmiin, hyväksyntä on askel eteenpäin. Aikanaan se on otettava. Kiitos tästä, hieno (tuskainenkin) runo!
Sykähdyttävä.
Itse en ole vielä kokonaan anteeksiantoon kyennyt.