silloin hiukseni olivat niin pitkät
että tuuli tanssitti
pinneistä irtoavia
suortuvia itämeren yllä
oli sumua
minä vedin sinut kiinni minuun
ja jossain huusi laiva
baritonin hätähuuto
niinä päivinä
elin naiivin realistisessa maailmassani
levitin nukkuessasi hiuspaljoutesi
suojaavan viuhkan tavoin vuoteelle
kesällä ilma oli savuisen suolainen
tuuli oli vienyt sinun naurusi
pikkusisko pisamasi ja
sinä elit keski-euroopan tahtiin
kantapäihini ilmestyy yhä pienet hennot siivet kun
tuuli yrittää letittää hiuksiani
sumu kietoutuu minua vasten
kuten sinäkin
minun sydämeni jättää monta lyöntiä välistä
kun sanomalehdessä on Finnjetin kuva
Selite:
<3 !
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oh. Viimeiset kaksi säettä ovat niin mahtavia. Jotenkin leikittelevän kepeää sanankäyttöä.
oih miten kaunis, koskettava runo. ihanan lentäväinen, tuulinen. rakastuin tähän. <3