Tyhjiö

Tässä pimeässä ja tyhjässä huoneessa,
ikkunat on teljetty valon säteiltä,
istun keskellä huonetta katson vain kattoa,
Ja huudan, huudan, huudan,
kukaan ei kuule...

En edes voi erottaa kärsimyksestä,
vereni vuoto kohtia en osaa sydämmestäni paikata,
niin kauan kun olen täällä kaikki tulee olemaan yhdensuuntaista.
Välittääkö edes kukaan, siihen on vaikea vastata.

Kylmä ja synkkä huone sisällään ei mitään,
täydellisessä tyhjiössä aikani valuu pois,
voinko kysyä, jääkö jäljelle mitään?
Ja huudan, huudan, huudan, kukaan ei tule...

En voi erottaa milloin purskahdan itkuun,
kyyneleeni eivät enää virtaa, mutta silti itken,
ääneni jo käheä huutamisesta,
tämä kaikki on tuskallista, Välittääkö kukaan? Kukaan?

Tämä tunne repii sydäntäni, halusin luovuttaa,
mutta sitten sinä tulit...

Avasit tämän tyhjän ja synkän huoneen oven,
ympärilläni olikin kaikkea mitä en vain voinut huomata,
otit minua kädestä kiinni ja hait minut pois pimeästä.
Niin hymysi tarttui omaani, ja suru alkoi kadota...