Opeta mut katsomaan, sellaista mitä ei ole olemassakaan.
Opeta mut laulamaan, lauluja joita ei tunne kukaan.
Opeta mut elämään, etten rupeaisi itseäni pelkäämään.
Opeta mut rakastamaan, vaikka en sitä haluakaan.
Vie kuutamouinnille mut, vesiin joihin on hukkunut.
Vie mut korkealle, niin korkealle, että kaikki mahtuu sen alle
Selite:
Elämä on koko ajan oppimista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin -- jatkuvaa opettelemista -- elämää.
Onnittelut päivääsi
Johan toki, oppia se ikä, eikä vaan elää.
Ihana
Toiselta voi oppia suunnattoman paljon,
kun on halua toista kuunnella ja arvostaa.
Upea on aatos runossasi!
Oon jo aiemminkin lähettäny palautetta tästä runosta, ja en tiiä miten eksyin tänne taas.. Tämä saa jotenkin mut liikuttumaan joka kerta kun luen tämän runon, ehkä se johtuu siitä että oon just menettäny elämästäni rakkaimmain ihmisen mitä on koskaan mulla ollu...elämä on julmaa(voi itku)..mutta tässä on tosiaan jotakin joka liikuttaa mua
....opeta taas se elämän tarkoitus....