Kuljin siipirikkona pitkin kuraisia ojia, kivikkoisia teitä.
Koin myrskyiset säät ja räntäsateet.
Alkoivat hiipumaan toivo ja askeleet.
Pysähdyin odottamaan kuolemaa...
Siipirikkoa pakkanen raiskas.
Viima puhalsi sielun syvimpiin sopukoihin.
Ei tullut kuolema, vaikka niin toivoi siipirikko.
Tuli kevät!
Aurinko pilkisti pitkän pimeän jälkeen.
Siipirikko jäseniään oikoi.
Halasi päästä lentämään.
Makasi vielä kuitenkin...
Pettynyt oli kuolemalle...
Tuli valo ja virkisti mielen!
Tuli kesä!
Tuli kirkkaus ja pelasti siipiriikon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
on nätti. (:
ja osuva.
Surullisen kanis.
Juuri sellainen kuin runon olla pitää..
Voimia... ;)