Aallot lyövät
vatsanpohjani seinämiin,
kun sinä noin vaahtoat
kuin olisit suurempikin valtameri
silti tyynnyttyämme
voimme kumpikin nähdä katseesta,
ettei kumpikaan ole pohjaton
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Aallot lyövät
vatsanpohjani seinämiin,
kun sinä noin vaahtoat
kuin olisit suurempikin valtameri
silti tyynnyttyämme
voimme kumpikin nähdä katseesta,
ettei kumpikaan ole pohjaton
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
OutoMinä | Nimetön | 29.9.2009 | 0 | Runo |
OutoMinä | Nimetön | 17.4.2008 | 0 | Runo |
OutoMinä | Arkiromantiikkaa | 18.3.2008 | 0 | Runo |
OutoMinä | Kesytetty | 29.1.2008 | 4 | Runo |
OutoMinä | Jäämisen vaikeus | 27.11.2007 | 4 | Runo |
OutoMinä | Ääretöntä | 19.10.2007 | 1 | Runo |
OutoMinä | Pintaa syvemmältä | 11.2.2007 | 12 | Runo |
OutoMinä | Kerran unessa | 10.2.2007 | 5 | Runo |
OutoMinä | Pakkasmieli | 11.3.2006 | 6 | Runo |
Kommentit
Tykkään kovasti vertauksista ja tämä vertaus oli kyllä aivan upea.
Vau, hyvin keksitty.
Tykkään. <3
Mielenkiintoinen merkitys pohjaton-sanalla tässä runossa.
Kaunis ja herkkä runo tunteista syvistä kertoen.
Kaunis teksti.
Ällistyttävän upea runosi. Tässä on erilaisella tavalla tuotu asiaa pintaa syvemmältä esille:)
Erilainen kiehtova runo rakkauden kuohuista.
Hyvin heilahtelee pieni jolla, runon myrskyssä.
Lopussa, laineetkin lepäävät.
kaunis.
Hyvin inhimillinen kuvio.
Saman olen huomannut ja kokenut täysin erään liian läheisen kaverini kanssa. Kohta hän ei enää minua voi jaksaa :/ Hieno! Tykkäilen!
Osuva vertauskuva...ihmiset ja meri...
Pidin.
vau, upeasti olet kuvannut ihmistä merenä.
pidän tämäntapaisista.
Aivan mahtavaa!!
Ehdottomasti suosikkeihin.