Paljon olen takiasi kyyneleitä vuodattanut.
Monta ikävää muistoa sydämeeni sulkenut.
Olen sisälläni vuotavia haavoja ommellut.
Monta arpea mukanani kantanut.
Monet niistä on uudelleen auennut.
Tahtoisin menneet unohtaa ja jatkaa elämää,
mutta ikuiset arvet jää.
En tahdo enää pahuutta kohdata,
sinua pelätä.
Kaikkea ei voi haudata,
mutta sydämen voi uudelleen avata.
Sinä ja minä,
yhdessä tai erikseen
pystymme asiaan vaikuttamaan.
Vieläkö tahdot haavoittaa sydäntäni?
Sinä voit tainnuttaa oman sisäisen pirusi kahlitsemalla!
Selite:
En tiiä onko toi runon nimi nyt sopiva, mut en keksiny muutakaan... Runo on jo jonkin aikaa sitte kirjoitettu, mut nyt sain sen vasta tänne.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo sinällään toimii. Hieman jotain ismoalankomaista tunnelmaa löysin siitä. En nyt täysin löytänyt yhteyttä otsikon ja itse tekstin kanssa, paitsi tossa viimesessä säkeessä, mutta kuitenkin. Sevvert mielenkiinto kuitenkin heräs, et taidan muutaman muunkin täältä lukea ;)
Tää oli hienosti kirjoitettu, haikea ja kaikkea..
Pidin tästä :)..
Runosi toimii,
ihan pakko sanoa että on helvetin kaunista tekstiä tässä. :)
Rakkaus on juuri niin tätä,
mut no virheist oppii.^^
Jatka samaan malliin.^^