Isä...

Runoilija kofeinisti

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.2.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kuka on keksinyt, että elämän pitää olla onnellinen? Joku idioottiko?
 

Välillä loppuu happi.
Tuntuu, että tukehtuu
tähän näkymättömään köyteen.

Sisäinen angsti
pääsi piilostaan
sinä päivänä,
kun me ei enää halattu.

Vuosia sitten.
Patoutunut paha olo.
Eikä kumpikaan uskalla puhua
siitä miten asiat ovat.

Ei, ei se ollut sinun vikasi.
Minähän vain en koskaan ollut
yhtä hyvä ja ainutlaatuinen.
Olen vain sinulle
se ikuinen kakkonen.

Olisin kaivannut läheisyyttäsi,
rakkaudenosoituksiasi,
mutta mitä voi odottaa
elämän kovettaneelta sydämeltä.

Eihän me edes nähdä koskaan.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Jos pitäs sanoo yks sana joka tätä kuvaa se olis varmaankin : Koskettavaa.

Tosi surullinen ja koskettava. Joskus ihmiset vaan erkanee toisistaan, jopa perheenjäsenet.:l Mutta jos tää on niinku oikeesti, tai siis jos kirjoitit tämän koska purkasit tunteita, niin tuskin sä mikään kakkonen olet:)

 

Käyttäjän kaikki runot