Koetin löytää
eloa hiljaisuuteen.
Oli mahdottoman lämmin
ja pääni täynnä
multaisia ajatuspolkuja,
käpyjä
ja vaarallisia lemmenrohtoja.
Ei niistä kukaan saa lohtua
Siis katselen
luontoäidin märkää kohtua.
Missä ruoho oli vihreintä
se lienee nyt kultaista.
Tämä tukahduttava kuumuus
kuivattaa mielet ja nielut
Eikä kukaan kaipaa
lämmintä ajatusta.
KYLMÄÄ KALJAA!
Suu auki, sanottiin,
otti ohrajuoma.
Neiti kätösiinsä lonkerot sai.
Niin jaloista aatoksista alkoi
tämäkin juhannuslauantai.
Mutta se multa
ei kaalista huuhtoudu
milloinkaan kai.
Rai rai!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
