Ainahan minä olen täällä,
kidutettavissasi,
ja jotain mikä tuntuu jäältä,
lyö sydämeni lyöntejä,
menneisyydessäni.
Luotin
kuinka saatoin
miten pystyin?
Polvillani pyydän armoa,
en jaksa enää,
mieleni ääniä.
Tukehdun ilmaan,
se on vaaraksi minulle,
luotan aikaan,
se antaa anteeksi minulle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi