Astun peilin eteen
kuvasi heijastuu silmistäni
Kun suljen silmäni
kasvosi jäävät vielä näkyviin
Edes väkijoukon hälinä
ei pahinkaan kaamos
saa sinua päästäni
Olet aina mielessäni
Kumarrun peilityynen järven ylle
Tuuli piirtää naurusi veden pintaan
Sukellan järven syvyyksiin
hukuttautuen suudelmiisi
Veden hyväillessä kehoani
sama kaipuu valtaa taas sisimpäni
Kunpa voisin koskettaa
suudella suutasi nauravaa
Astun oven eteen
silmäsi vangitsevat katseeni
Suljen oven takanani
valmistaudun uuteen sukkelukseen
Käsiesi leikkiessä ihollani
lämpö virtaa suoniini
Päästän sen keuhkoihini
jään onnellisena upoksiin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi