Taas kuulin sanat nuo,
'oot mulle ystävä vain'.
Se repii, pilkkoo ja raastaa
mun sydäntä murjottua.
Tiesin vastauksesi sun,
mutten halunnut sitä uskoa.
Koko ajan sydämessäni tiesin,
tää yksipuolista on.
Voisinpa olla hetken
täysin tunnoton.
Ei tarvitsisi surra,
ei itkeä eikä nauraa.
Haluaisin palata ajassa
siihen hetkeen kun tavattiin,
muuttaa käyttäytymistäni,
estää itseäni rakastumasta.
Ei se mahdollista ole,
joten minä rakastan, sinä et.
On jatkettava eteenpäin
- taas kerran
sydän koottava ehjäksi.
Selite:
13.4.09
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi