vanha mies
viisas ja oppinut
kohmeisin sormin
pulloa puristaa
katseensa nostaa
harmaalle taivaalle
olemattomalta utelee
turhaan tiedustelee
missä olit,
kun rakkaani menetin?
vastaukseksi saa
vain tyhjän kaiun
viimeisen kulauksen
pullostaan ottaa
maahan kaatuu
hankeen uinahtaa
vanha mies
rikas ja lukenut
nukkuu pois
hiljaa ja yksin
uurteisilla kasvoillaan
jäätynyt kyynel
Selite:
.. rimpsenssalle
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on nätti :)
Kaikista kamalin ajatus on mielestäni, jäädä yksin. tässä runossa on juuri niin käynyt, ja niin käy valitettavan usein. Olet hyvin aiheesta runon kirjoittanut. tällä runolla on selvästikin tarkoitus. se ei ole tyhjästä tempaistu, vaan olet oikeasti ajatellut tätä tehdessäsi.
No kiitos. =) johan uutta runoa ehdinkin odotella..
Riipaisevan surullinen ja koskettava teksti, elämästä. Niin surullista kuin se onkin.
Järisyttävän koskettava tarina. Kuinka moni vanhus onkaan unohdettu ja yksinäinen.
Upeasti kirjoitat.
Haikeeta, mutta kaunista
Koskettava runo, jossa pysäyttävät erityisesti nuo säkeet "viisas ja oppinut" ja "rikas ja lukenut". Niissä tiivistyy vahvasti se, mitä mies on ollut vastakohtana sille, mitä hänestä on tullut.
Niin koskettavaa ja surulista, tapahtunut kai liiankin monelle juuri tällä tavalla. Kukaan ei ansaitse jäädä ilman rakkautta. Ei koskaan. Todella kaunis runo!
Jotkut ihmiset on helpompi unohtaa, niin ei sais olla. Runosi on hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on huomata myös ne ihmiset joiden ohi tulisi helposti käveltyä.