Nimetön

Mä sukellan ämpäriin
joka on pohjaton meri
tutkimaton avaruus
Narnian tiheä metsä

Tunnen kaiken mut tiedän
joka hetki vähemmän

lihan lähtiessä alta
ajan viivat kasvoilla

Näen ensimmäistä kertaa leikkikentän
keinut
liukumäen

reiän

äärettömyyden tuolla jossain aidan takana
suunnittelemattoman paon

ilon juoksevissa jaloissa.