Kun mikään ei ole sitä miltä näyttää
kun suru sydämen niin ehjän sisältä täyttää
julkisivun takana onkin vaan
varjojen peittämää
Kun kuiskaukset niin iloiset vihaksi piirtyy
kun rakkaus tämä ikuinen menneeseen siirtyy
halauskin niin lämpöinen
illaksi kylmettyy
Kun ihmisistä viisainkin enää ei muista toiveitaan
kun tärkeinkin toveri ei hyvä olla voi, ei vaan
menneisyyden säveliä
me kohta kuunnellaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotenkin laulumainen, ehkä loppuriimien ansiota?.
Runosi etenee vauhdilla, mutta hyvä juuri niin, sillä ehkä arjessammekaan emme huomaa kulisseja kiireiltämme.
Pidin pienistä pointeistasi.
Onnea.