Hieman erilainen tarina

Makasin maassa. Katselin ympärilleni, oli autiota. Nousin istumaan ja odottelin. En tiedä, mitä odottelin, mutta minulla oli sellainen tunne. Sitten en jaksanut enää odottaa ja nousin ja lähdin katselemaan paikkoja. Menin oudon oven luo ja avasin sen...

Ovensuulta hohti omituista valoa. Se oli kirkasta ja vihreää. Ihan kuin vihreää vettä liikkuisi oven edessä. Ihmettelin sitä vähän aikaa, menin siitä sisään ja sain kylmiä väreitä. Katselin taas ympärilleni ja joka suunnassa näkyi vain tyhjää. Huutelin, oliko siellä ketään, mutta kukaan ei vastannut.

Sitten näin näyn. Ympärilläni oli sotaa. Mitä ihmettä tämä on? Olin kuin haamu kaikkien keskellä. Kukaan ei nähnyt minua, enkä tuntenut mitään. Sitten sota oli ohi ja ihmiset olivat ikuisessa unessa.

Näkyni loppui ja seisoin nyt kaupungin keskellä. Kaupungissa oli liikenneruuhkaa ja ihmisiä liikkui massoittain. Mieleeni muistuu yksi paikka. Se oli jonkunlainen toimisto. Kävelen sitä kohti. Tämä oli se muistamani toimisto. Katsoin toimiston kylttiä ja huomasin, että se oli minun toimistoni.

Astuin ovesta sisään ja tutkin paikkoja. Siellä oli kuvia kaikenlaisista ihmisistä. Ei mennyt kauaakaan, kun päässäni alkoi sumeta.

Olin nyt jossain aukealla. Siellä oli vain pari ihmistä minun lisäkseni. Puhuin heille, mutta he eivät vastanneet. Katsoin ilmaan ja näin siellä ilma-aluksia. Kaaduin maahan ja kolautin pääni.

Nyt olin jossain pilvenpiirtäjän katolla. Päätäni särki ja vihloi. En kestänyt enää vaan hyppäsin alas.

Herään ja katson, missä nyt olen. Olen pyöreässä huoneessa ja minulla on pakkopaita päällä, Mitä nuo unet ja näyt oikein tarkoittivat? En varmaan tule koskaan sitä tietämään...

Päässäni alkoi vihloa ja oudot unet palailivat jälleen mieleeni. Nyt näin meteoriitin tulevan maata kohti ja ZAP! Sitten näin kahden miehen juoksevan pellon poikki ja toisella oli jotain kiiltävää kädessään. ZAP! Joku mies on kahlittu penkkiin ja häntä piestiin. ZAP! Ihmisiä juoksee metsässä, mutta miksi? Voi ei, sudet juoksevat heidän perässä. Juoskaa jätkät juoskaa! Sitten näin talon palavan ja miehen nauravan talon edessä. Mitä näen: Taas ne kaksi miestä, jotka juoksivat pellon poikki, mutta nyt ne ovat talossa. Taas näen miehen, mutta hän istui rauhassa hämmentyneen näköisenä jossain pyöreässä huoneessa. Sehän... olen minä. Nyt en ymmärrä enää mitään. Sen jälkeen kaikki vain sumeni...