En tiedä mitä minun täytyisi sinusta ajatella.
Pitäisikö unohtaa kokonaan, antaa ajan viedä sinut kokonaan.
Pitäisinkö sittenkin sinusta kiinni, ihan hellästi vaan, niin että lanka juuri ja juuri pitää kiinni.
Pystyisinkö siihen vai kytisikö minussa aina pieni liekki?
Katkaiseehan aika sen langan, miksi en uskalla nyt jo irrottaa.
Kai joskus tulee vielä joku, sellainen joka saa langan katkeamaan, uudelleen elämän langat vetämään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno ja täynnä ajatuksia.
Hieno runo. Minullekin tuttua pohtimista ja epäröintiä, mutta joskus on langat katkaistava ja liekki sammutettava.