Suomen kieli ei ehkä laula
mutta se lausuu runoa
Kiipeää konsonantilta toiselle
lauseen painavaa rankaa
kiertää, käsin koskettaa
loitsii ja lallattaa
hienoilla höyhenillä
kylmänkovilla kivillä
Kuten lintu laulaa illalla
kun aurinko punaa tuoksuvat sulat
koski kuohuu ja kalliot kaikuvat
mainitsee mustat manalat
raastava rakkaus
ja vereslihalla
jumalattoman kauniita sanoja.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Tarinankertoja | Miksi muistaisin | 13.11.2013 | 0 | Runo |
| Tarinankertoja | Kulkukolli | 8.7.2013 | 0 | Runo |
| Tarinankertoja | Toveri | 17.8.2010 | 0 | Runo |
| Tarinankertoja | Teetä täynnä Töölönlahti | 20.10.2009 | 0 | Runo |
| Tarinankertoja | En kirjoittanut sinua | 2.8.2009 | 0 | Runo |
| Tarinankertoja | Angelo | 3.7.2009 | 0 | Runo |
| Tarinankertoja | Paloaukea | 29.5.2009 | 0 | Runo |
| Tarinankertoja | Kieli | 9.3.2009 | 3 | Runo |
| Tarinankertoja | Aura | 27.2.2009 | 2 | Runo |
| Tarinankertoja | Jano | 24.12.2008 | 1 | Runo |
Kommentit
Omalaatuinen runo, tykkäsin tästä tosipaljon! Hienosti leikittelet sanoilla.
Suomen kieli ei ehkä kuulosta kauniilta ~ainakaan ulkomaalaisen korvissa. Mutta kuinka suurta tunnetta voikaan yhteen runoon mahtua? Siun runosi on hyvä esimerkki suomalaisen runonlaulajan mailla synnytetystä sanataivaasta. Tämä on täydellinen teksti.
Voi pidän tästä todella paljon :)