Bridge1
Päivä päivältä kädet kalpenee,
mutta elämä silti hymyilee
Mummo itkua tihrustaa,
(elettyjä päiviä)
kaipaa nuoruuttaan
Säkeistö1
Elämän uudelleen elää haluaisi,
mitään ei muuttaa tahtoisi
Päivät läpi kuukausien ja vuosien,
elämä jatkuu loppuun palaen
Kertosäe
Nuku rauhassa,
mummo pienoinen
Vuodet vierivät,
ohi kiitäen
Lepää levossa,
mummo pienoinen
Muistosi säilyy,
tästä ikuiseen
Joten uinu vain rauhassa,
maailman sinen laidalla
Siellä jossain kaukana,
omana tähtenäsi taivaalla
Säkeistö2
Silmät hamuaa tuonpuoleiseen,
pysähtyen paikkaan yhteen tomuiseen
Huumorinkukka sinut takaisin jakaa,
kunnes univelka taas mukaansa halaa
Kertosäe
Bridge2
Hetki heikko luottosi murentaa,
uskot silti hetken voimaan
Välimme yhteen aika vain vahventaa,
mielemme sopukoihin rakkautta rakentaa
Kertosäe
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi, tämä oli hirveän kaunis <3 harvoin täällä näkee vanhuudesta kirjoitettuja runoja, tämä kosketti syvältä :) <3