Keitä me olemme sanomaan
kuinka hyödytöntä kaikki lopulta on
kun kaikki vaihtuu suureksi leikiksi
jo lapsena loppuunpelattuun heti
kun silmiään räpäyttää.
"Kahdenkymmenen vuoden jälkeen voin jo
sanoa olevani maestro."
Johdatan tätä kuolevaa kansaa
joka elää lohduttoman betonioksennuksen keskellä
vierellään Sörnäisten tehtaat
ja hiilikasat ja
puhtaasti pimeät
kivisenkarheat
harmaanruskeat
rappukäytävät.
Heräsin aamulla sielujen kasasta
räntäsateen piiskatessa ikkunoita.
Hän käytti eilen väärin Jumalan nimeä
ja minä en halunnut ymmärtää, joten join ja nukuin.
Ja siinä unessa Jumala kielsi olemassaolonsa
ja minä sanoin olevani se joka ei ole kukaan muu,
ja että kaikki muut ovat vain niitä jotka eivät ole minä
Kun katson hetken muualle, kaikki kutistuu ja muuttuu
Ja lopultakaan me emme ole mitään muuta kuin eläimiä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Edes runsaan 40 vuoden jälkeen en ole maestro oikeastaan missään, en ainakaan elämässä ja rakkaudessa...sitä tuskin oppii koskaan kokonaan...hyvä runo
hrrr... ehkä täällä on vaan pakkaspäivän jäljiltä kylmä, kun en jaksanut takkaankaan tulta sytyttää... mutta kylmät väreet... Pidän