Solmittu melankolian väreihin
Sateenvarjojoet virtaavat
pitkin Helsingin katuja
Lintuna jäisin etelään
Ja aamukahvin tuoksussa
katselisin Frida Kahlon maalaamaa taivasta
Nauraisin ääneni käheäksi
ja aurinko polttaisi merkkinsä ihoon
Polttaisi sen sieluun
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aurinko on voimassaan valtava.
Loistava tämä runosi, yhdistelmä mielenkiintoisuuksia.