En oo sulle vihainen,
vaikka niin luulet.
En oo sulle vihainen,
vaikka ehkä pitäisi.
Mutta en uskalla vihata
mulle niin tärkeetä ihmistä.
Uskallan vain surra.
Oon surullinen siitä,
että heitit hukkaan kaikki tilaisuudet.
Järjestin aikaa sulle ja mulle,
sä katosit vain ajeluille.
Luulin että meidät oli tarkoitettu toisillemme,
sitähän säkin aina sanoit mulle.
Mut sun sanat oli suurempia kuin teot.
Lupasit enemmän kuin pitää pystyit.
Kuitenkin pienet hetket mitä sulta sain,
korvas hetkessä kaiken menetetyn ajan,
erossaolemisen.
Mutta ei kukaan voi loputtomiin odottaa.
Ei ne pienet hetket pidä enää mun toivoa kauaa elossa.
Ei yksi osapuoli riitä rakkaudessa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan loistava viimeinen rivi, siinä on sanottu kaikki.
"ei yksi osapuoli riitä rakkaudessa" upea loppu joka kiteyttää koko runon ajatuksen.Ihana..<3