Anna anteeksi
surkea valheeni
en toki
ensimmäistä
kertaa tiennyt
mitä tehdä
tiennyt miten
paha uni
sammutetaan
olin vain
kirjoittanut
kirjeen
ja en osannut
sulkea sen
reunoja
koko kieltäymyksen
paino yritti
liimata niitä
sanoja,
mutta eivät
ne istuneet
tuuli lennätti
hapuilevan
ajatuksen hipelöimiä
lauseita särkyneistä
ikkunoista
aivan kuin
niitä
ei olisikaan
tarkoitus lukea
saattaa
näkyväksi
päivänvaloon
sataa,
mutta sade
ei yllä
sinne missä
ajatukseni
ovat
pelkkä hienoinen
sähkövirta,
autuas väristys
auttaa kaiken
hajoamaan
kappaleiksi
jääkylmän
metallin palaa
kylmällä liekillä
tehden kylmää
hikeä
suurina pisaroina
ja silti tunnen
kuinka sieluni
palaa roviolla
polttaen valheita
valheiden
perään peläten
kiinni joutumista
pelkään, että
jumalani kuolee
tänäänkin
vaikka hänessä
on niin paljon
elämää vielä
jäljellä
ymmärsin olevani
valehtelija
pelkkä suuruudenhullu
saadessani
ravintoni
kuolemattomuudesta
kaikki tuntui
pakenevan kuin
kuiskattu sana
ryömii
ja ei olisi
koskaan elänytkään
yhtäkään hetkeä
yhtäkään hetkeä
en olisi
kokenut rakkautta
elämää vain
tekohengitettiin
merkityksettömiin
palkeisiin
en ymmärtänyt
miten kuolematon
tarvitsee rukousta
miksi ihmisille on
luotu vapaa
tahto, jos
kukaan ei
noudata sitä
tahtoa
tai täyttää
kaiken pahalla
ja saa näyttämään,
että sitä
jumalaa ei
sittenkään ole
olemassakaan
ja se huuto
mikä
lähtee,
kun tajuaa
särkynein ääni
kaikista rikotuista
unelmista
voikaan päästä
tuntiessaan
vaan vierailevansa
helvetin vankeudessa
ja tajuaakin
pettäneensä
itsensä
valehdelleensa
itselleen ja
koko maailman
surkeudelle
yhtään kuvaa,
yhtään ajatusta
ei tule
vaikka
kuinka
olisin muistellut
niitä maksettuja
naisia,
hakattuja
miesten naamoja
surua, joka
syntyy
epäonnistumisten jonoista
epäonnisista
suhteista,
jotka eristävät
toivottomuuden
päälleen
naulaten rystyset
puuhun ja
syyllisyys,
joka
puraisee
kieltäytyy tunnustamasta
omaa ja kenenkään
oikeaa nimeä
ja kaikki ilmeet
kasvoillani
ovat jumalan
muovaamaa
puheet syntyneet
ajattelun sikiöinä,
mutta se
sydän ei
tunne
se sydän
ei suostu
rakastamaan ketään
koska kaikki
on valhetta,
kaikki on sateeseen
hukkunutta
huomista,
jonka menneisyys
on raiskattu
kaikki mikä liikkuu
jää jossain
aikajanassa
taakse
mahdollistaa uuden
synnyn,
vaikka jokainen
tietää
ettei ulkoisilla
avuilla voi
uutta maata rakentaa
uutta surua syntyy
paljon helpommin kuin
tulvivaa iloa
rumuus se on
maailman palkka,
raha, joka
raataa itsensä
hengiltä
rakkaus, jonka
voisi hetkittäin
tuntea on
taas jonkun
toisen povella
kivinen katse
elottomuudessa,
niin tylsä
niin eksynyt ja
sanomattoman
väsynyt kaikkeen
jumala armahda,
älä käännä
kasvojasi nyt
älä koskaan ketään kiellä
minkä minä
itselleni
mahdan
vietilleni
muuttaa muotoaan
kuinka
palaan naiseni
vierelle
astun ja
nautin
mutta en
minä
kuole
ketään apuun huuda
mitä minä
etsin,
mitä elämältä
toivon
ajantajua
pettää
ketä rakastaa
olen minä viinaa
juonut,
mettä makeaa
olen asuttanut surua
ja ikävää
polttanut kumia,
kynttilää
jokaisesta
päästä
tuoreutta nautin,
villeyttä suurina
annoksina
että mieleni
kesyttyisi,
saisi haluamansa
ja peräänsä vitun pitkä hiljaisuus
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
olen miettinyt mikä
pyörii akselinsa
ympärillä
katsonut taivaalle,
kuuta,
tuikkivia tähtiä
mikä ihana harmonia
ja tuulahdus
on jokaisen päivän
luoma mahdollisuus
puukolla veistetty
totuus,
ja sitten kun
se murtuu
paljastaa valheensa,
niin kuin rikkinäinen
hajoaa polvilleen
niin kuin tuska
repeää sydämestä
itkuun ja hukuttaa
sielunsa
olin tappanut itseni
ja siltin odotin
uudelleenheräämistä
odotin ja odotin
että liekit olisivat
valaisseet pelastuksen
tulet sytyttäneet isien
ja äitien muistot
kauniiksi
nuoruuden antaa
turvaa, jotta
elämä ei söisi
pieniä,
heikoiksi kasvaneita
siipiään
miten huojentavalta
se tuntuu,
kun vapautuu kahleistaan
minä, joka
luulin kuolevani
tapoinkin perkeleen
sisälläni
tunsin unieni
erehtyneen
ja katso
kuinka kirjeeni
on edelleen edessäni
ja avaan sen
(ei muista sisältöä)
sen jonka
reunatkaan eivät
liimautuneet
pisaran tuomasta
liukkaudesta
kirjeeni ääneen
luettuna;
Aurinkoni
Jumalani
olen nähnyt sinut
vartaloa myötälevissä
vaatteissa
katsonut kuvaasi
onnistuneinta
otosta
ihmisestä
sen täytyy
johtua onnellisuuden
sormien hipaisusta
kuinka ne
kulmikkaat solisluun
päätkin
muistuttavat
myötätunnosta
ja ne hiukset,
ne joista pieni
nipsaisu lepää
kirjeeni pohjalla
muistuttaen
laivojen lipuvan
katoavan horisonttiin
ja tunnen kuinka
paljon pidän
sinusta
tunnen puhtauden
kuten pestyn
lakanan vetää
pakasta ja
miten se koskettaa
levittäytyessään
kaiken käydessä
niin helposti toteen
ja silti mikään
ei ollut niin kuin
luulin
mikään ei ollut
ja silti tunsin
onnellisuutta
mitä minä pelkään
että rakkaus putoaisi
maailmani kuvaan
ja sulkisi sen
tai joku lausuisi
jotain minkä tekee
ihmisestä kuuron
tai kyvyttömän
kommunikoimaan
en ole nukkunut
moneen päivään,
pelkään sulkea
silmäni
pelkään liikkuvani
unieni tahdissa
tuohon katoavaan laivaan
katsoessani huuliasi,
kaulaa ja ääntä,
joka soljuu
aina oikealla tavalla
kutsuvasti
en uskalla koskettaa,
koska en
halua tämän loppuvan
en halua elämän haarautuvan
vaan haluan sinun
näkevän uniani
ettet koskaan katoaisi
mitäpäs minä
sinulle halusinkaan
kertoa
sinähän jo tunnetkin
minun elonmerkkini,
raastavan tuskan
unelmieni
toivehuuruisen totuuden
miten sanani aina
taipuvat poluksesi
tallata
joka kerta kun
tunkeuduin sinuun
tunsin jokaisella
työnnöllä ikuisuuden
kodin johon
aina halusin
palata
ja se kiima
levisi aina
kulovalkean tavoin
enkä olisi halunnut
jakaa tätä
onnea
jakaa tätä
aikaa,
joka lävistää
elämän suurimman ihmeen
sokeiden silmien
nähdä,
mutta vain
minä en näe
odotuksessa
rimpuilevaa hengitystä
en kestäisi elää
maailmassa,
jossa ei ole
rakkautta
en kestäisi
avata silmiäni,
sillä muuten
tiedän kaiken
taas katoavan
on vain mahdollisuus
kirjoittaa ja toivoa
ettei tämä
aika koskaan jättäisi,
ettei huominen
olisi liian myöhäistä
mitä tunnen ja
haluan
sanoessani
rakastavani sinua
olisiko se
kenties kauneinta
ja ehkä pelottavinta
samanaikaisuudessaan
mutta
nyt se
on sanottu
jonkun on
aina kuoltava,
jopa rakkaudessa
Aurinkoni
Jumalani
surkea valheeni
en toki
ensimmäistä
kertaa tiennyt
mitä tehdä
tiennyt miten
paha uni
sammutetaan
olin vain
kirjoittanut
kirjeen
ja en osannut
sulkea sen
reunoja
koko kieltäymyksen
paino yritti
liimata niitä
sanoja,
mutta eivät
ne istuneet
tuuli lennätti
hapuilevan
ajatuksen hipelöimiä
lauseita särkyneistä
ikkunoista
aivan kuin
niitä
ei olisikaan
tarkoitus lukea
saattaa
näkyväksi
päivänvaloon
sataa,
mutta sade
ei yllä
sinne missä
ajatukseni
ovat
pelkkä hienoinen
sähkövirta,
autuas väristys
auttaa kaiken
hajoamaan
kappaleiksi
jääkylmän
metallin palaa
kylmällä liekillä
tehden kylmää
hikeä
suurina pisaroina
ja silti tunnen
kuinka sieluni
palaa roviolla
polttaen valheita
valheiden
perään peläten
kiinni joutumista
pelkään, että
jumalani kuolee
tänäänkin
vaikka hänessä
on niin paljon
elämää vielä
jäljellä
ymmärsin olevani
valehtelija
pelkkä suuruudenhullu
saadessani
ravintoni
kuolemattomuudesta
kaikki tuntui
pakenevan kuin
kuiskattu sana
ryömii
ja ei olisi
koskaan elänytkään
yhtäkään hetkeä
yhtäkään hetkeä
en olisi
kokenut rakkautta
elämää vain
tekohengitettiin
merkityksettömiin
palkeisiin
en ymmärtänyt
miten kuolematon
tarvitsee rukousta
miksi ihmisille on
luotu vapaa
tahto, jos
kukaan ei
noudata sitä
tahtoa
tai täyttää
kaiken pahalla
ja saa näyttämään,
että sitä
jumalaa ei
sittenkään ole
olemassakaan
ja se huuto
mikä
lähtee,
kun tajuaa
särkynein ääni
kaikista rikotuista
unelmista
voikaan päästä
tuntiessaan
vaan vierailevansa
helvetin vankeudessa
ja tajuaakin
pettäneensä
itsensä
valehdelleensa
itselleen ja
koko maailman
surkeudelle
yhtään kuvaa,
yhtään ajatusta
ei tule
vaikka
kuinka
olisin muistellut
niitä maksettuja
naisia,
hakattuja
miesten naamoja
surua, joka
syntyy
epäonnistumisten jonoista
epäonnisista
suhteista,
jotka eristävät
toivottomuuden
päälleen
naulaten rystyset
puuhun ja
syyllisyys,
joka
puraisee
kieltäytyy tunnustamasta
omaa ja kenenkään
oikeaa nimeä
ja kaikki ilmeet
kasvoillani
ovat jumalan
muovaamaa
puheet syntyneet
ajattelun sikiöinä,
mutta se
sydän ei
tunne
se sydän
ei suostu
rakastamaan ketään
koska kaikki
on valhetta,
kaikki on sateeseen
hukkunutta
huomista,
jonka menneisyys
on raiskattu
kaikki mikä liikkuu
jää jossain
aikajanassa
taakse
mahdollistaa uuden
synnyn,
vaikka jokainen
tietää
ettei ulkoisilla
avuilla voi
uutta maata rakentaa
uutta surua syntyy
paljon helpommin kuin
tulvivaa iloa
rumuus se on
maailman palkka,
raha, joka
raataa itsensä
hengiltä
rakkaus, jonka
voisi hetkittäin
tuntea on
taas jonkun
toisen povella
kivinen katse
elottomuudessa,
niin tylsä
niin eksynyt ja
sanomattoman
väsynyt kaikkeen
jumala armahda,
älä käännä
kasvojasi nyt
älä koskaan ketään kiellä
minkä minä
itselleni
mahdan
vietilleni
muuttaa muotoaan
kuinka
palaan naiseni
vierelle
astun ja
nautin
mutta en
minä
kuole
ketään apuun huuda
mitä minä
etsin,
mitä elämältä
toivon
ajantajua
pettää
ketä rakastaa
olen minä viinaa
juonut,
mettä makeaa
olen asuttanut surua
ja ikävää
polttanut kumia,
kynttilää
jokaisesta
päästä
tuoreutta nautin,
villeyttä suurina
annoksina
että mieleni
kesyttyisi,
saisi haluamansa
ja peräänsä vitun pitkä hiljaisuus
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
olen miettinyt mikä
pyörii akselinsa
ympärillä
katsonut taivaalle,
kuuta,
tuikkivia tähtiä
mikä ihana harmonia
ja tuulahdus
on jokaisen päivän
luoma mahdollisuus
puukolla veistetty
totuus,
ja sitten kun
se murtuu
paljastaa valheensa,
niin kuin rikkinäinen
hajoaa polvilleen
niin kuin tuska
repeää sydämestä
itkuun ja hukuttaa
sielunsa
olin tappanut itseni
ja siltin odotin
uudelleenheräämistä
odotin ja odotin
että liekit olisivat
valaisseet pelastuksen
tulet sytyttäneet isien
ja äitien muistot
kauniiksi
nuoruuden antaa
turvaa, jotta
elämä ei söisi
pieniä,
heikoiksi kasvaneita
siipiään
miten huojentavalta
se tuntuu,
kun vapautuu kahleistaan
minä, joka
luulin kuolevani
tapoinkin perkeleen
sisälläni
tunsin unieni
erehtyneen
ja katso
kuinka kirjeeni
on edelleen edessäni
ja avaan sen
(ei muista sisältöä)
sen jonka
reunatkaan eivät
liimautuneet
pisaran tuomasta
liukkaudesta
kirjeeni ääneen
luettuna;
Aurinkoni
Jumalani
olen nähnyt sinut
vartaloa myötälevissä
vaatteissa
katsonut kuvaasi
onnistuneinta
otosta
ihmisestä
sen täytyy
johtua onnellisuuden
sormien hipaisusta
kuinka ne
kulmikkaat solisluun
päätkin
muistuttavat
myötätunnosta
ja ne hiukset,
ne joista pieni
nipsaisu lepää
kirjeeni pohjalla
muistuttaen
laivojen lipuvan
katoavan horisonttiin
ja tunnen kuinka
paljon pidän
sinusta
tunnen puhtauden
kuten pestyn
lakanan vetää
pakasta ja
miten se koskettaa
levittäytyessään
kaiken käydessä
niin helposti toteen
ja silti mikään
ei ollut niin kuin
luulin
mikään ei ollut
ja silti tunsin
onnellisuutta
mitä minä pelkään
että rakkaus putoaisi
maailmani kuvaan
ja sulkisi sen
tai joku lausuisi
jotain minkä tekee
ihmisestä kuuron
tai kyvyttömän
kommunikoimaan
en ole nukkunut
moneen päivään,
pelkään sulkea
silmäni
pelkään liikkuvani
unieni tahdissa
tuohon katoavaan laivaan
katsoessani huuliasi,
kaulaa ja ääntä,
joka soljuu
aina oikealla tavalla
kutsuvasti
en uskalla koskettaa,
koska en
halua tämän loppuvan
en halua elämän haarautuvan
vaan haluan sinun
näkevän uniani
ettet koskaan katoaisi
mitäpäs minä
sinulle halusinkaan
kertoa
sinähän jo tunnetkin
minun elonmerkkini,
raastavan tuskan
unelmieni
toivehuuruisen totuuden
miten sanani aina
taipuvat poluksesi
tallata
joka kerta kun
tunkeuduin sinuun
tunsin jokaisella
työnnöllä ikuisuuden
kodin johon
aina halusin
palata
ja se kiima
levisi aina
kulovalkean tavoin
enkä olisi halunnut
jakaa tätä
onnea
jakaa tätä
aikaa,
joka lävistää
elämän suurimman ihmeen
sokeiden silmien
nähdä,
mutta vain
minä en näe
odotuksessa
rimpuilevaa hengitystä
en kestäisi elää
maailmassa,
jossa ei ole
rakkautta
en kestäisi
avata silmiäni,
sillä muuten
tiedän kaiken
taas katoavan
on vain mahdollisuus
kirjoittaa ja toivoa
ettei tämä
aika koskaan jättäisi,
ettei huominen
olisi liian myöhäistä
mitä tunnen ja
haluan
sanoessani
rakastavani sinua
olisiko se
kenties kauneinta
ja ehkä pelottavinta
samanaikaisuudessaan
mutta
nyt se
on sanottu
jonkun on
aina kuoltava,
jopa rakkaudessa
Aurinkoni
Jumalani
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=EMRJT2ebvAk----------
https://www.youtube.com/watch?v=ovuhtH5o5nc
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja vapaa tahto...ei ihan aina ja joka asiassa, mutta aika pitkälle sitä pystyy noudattamaan, jos vain haluaa - minä haluan ja siksi olen mikä olen.
Sivut