Ipanaario

Herään aamuun, jossakin puurokattilan ja höyhensaarten välimaastossa.
Yritän vastailla satoihin eri kysymyksiin väsyneillä silmilläni.
On kuin olisin eksynyt keskelle vaalipaneelia,
täytyy kai olla tarkka annetuista lupauksista.

Juoksen pururadan ja lähikaupan väliä,
jotta monta kesää sitten syntyneet poikaseni saisivat vatsansa täyteen, energiseltä äidiltään.

Kastikkeen hämmentämisen välillä koetan lukea tulevaan tenttiin.
Ihmettelen hetken;
eikös niitä ollutkin aamulla vielä kaksi,
kun neljä villikkoa juoksee ohitseni keittiössä.

Iltapäivällä kun olen saanut koko katraan pihalle, (heitin jäätelöt ensin ulkoeteiseen, syöksyivät perässä)
ajattelen soittaa ystävälle,
sanovat että kontaktit toisiin aikuisiin olisivat myös tärkeitä.

Kuuntelen, kuuntelen
on juuri tullut töistään,
väsynyt kuuluu olevan, ja kiireinen.
-Haukottelen vahingossa.

Langan päästä kuuluu hieman närkästynyt ääni,
-miten sinä olet väsynyt?

Niin olinhan taas päivän kotona lasten kanssa.....