Sideharsossani vapisen valkoista.
Tukka hehkui punaista silloin,
kun sisälläni tyhjyys
sai hymyn.
Jota en sano,
uinuu katseessa.
Merien myrskyt silmistäsi minuun
lyövät aallonharjat
kukkivalle rannalleni.
Tulehdun muistossa.
Nyt katson rantaani.
Kaadun sairauttani lumeen
ja valkoisessa
kiteytän elämäni puut
sinulle muistoksi.
Jota en sano,
valuu kyyneleestä.
Tyyny pääni alla
rauhoittaa kirvelyn ja pistokset.
Vihdoin saan taas hymyn.
Muisto makaa minussa.
Nyt et enää unohda, rakas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo! Sanomattomia sanoja..kipeää,mutta järjettömän kaunista!
Jotenkin laittaa miettimään asioita. ihana runo! suosikkeihin menee !
Oih ei voi olla haikeampaa :o Mieletöntä tekstiä! Suosikki <3