Olin lauantai-iltana kotona, luin kirjaa ja säälin itseäni.
Enkö saa mitää aikaiseksi?
En tiennyt olinko surullinen vai olivatko silmäni vain väsyneet, kun kyynel aivan varoittamatta vierähti oikealle poskelleni.
Se yllätti minut täysin.
Ja siksi se kertoikin että jotain yllättävää tulee tapahtumaan.
Löysin itseni chattailemasta netin deittipalstalla.
Olenko epätoivoinen?
Ensimmäinen jonka kanssa juttelin, kysyi ensimmäiseksi panettaako. Mietin jo siinä vaiheessa lähtisikö pois, ei tässä ole mitään järkeä.
En tiedä valitseeko joku henkilö keskustelun osapuolet vai arpooko kone, mutta seuraava keskustelija on saanut muutamassa päivässä elämäni käännettyä päälaelleen.
Mietin bussissa, metrossa, luennoilla, kotona, vessassa, syödessäni, suihkussa, nukkuessani, kävellessäni.
En pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin ankaraan ajatustyöhön.
Olenko vihdoin löytänyt sen ystävän, josta olen koko elämäni nähnyt kauniita unia?
Huomenna näemme.
Saan vihdoin painaa kasvosi piirteet mieleeni, katsoa silmiisi, kuunnella hengitystäsi ja aistia tuoksusi. Vihdoinkin saan nähdä hymyn kasvoillasi ja kuunnella ääntäsi.
Et ole enää vain sanoja sanojen perään. Ajatuksesi heräävät henkiin.
Istun huomenna vieressäsi ja tunnen lämpösi olkapäätäni vasten.
Huomenna muutut todelliseksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olemme yhdessä. :)
Emme enää. Tuli kyllä opittua monta asiaa kantapään kautta.
Olemme yhdessä. :)
Emme enää. Tuli kyllä opittua monta asiaa kantapään kautta.