Katson ulos ja näen koko maailman
En ehkä olekaan osa sitä maailmaa mitä haluaisin olla
On lämmin vaikka ulkona tuulee
Sisällä olen turvassa siltä maailmalta, johon en luota
Se ottaa mukaansa ja vie voimakkaimmankin olennon pyörteeseen
Pakottaa kiemurtelemaan, sanomaan sanoja suulla, vaikka aivot eivät niitä tunne
Olemaan sen mukainen
Mitä ehkä pitääkin olla
En tiedä
Turvallisuuskin voi ahdistaa
Syksyn tuulissa muistan sinun lähteneen ja kaipaan sitä haikeutta
vaikka tiedän senkin olevan tukahduttavaa
Jos löydän auringon onko senkin lämpö tukahduttavaa
Vai avaako se uuden maailman täynnä valoa
Ei sanoja, ei haikeutta, ei ahdistusta, ei mitään niistä mitä täällä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En tiedä mistä päähän pälkähti, mutta "Pakottaa kiemurtelemaan, sanomaan sanoja suulla,/ vaikka aivot eivät niitä tunne/ Olemaan sen mukainen" muistuttaa Raamatun kielillä puhumista. En ole kovin hengellinen ihminen, mutta tuo kohta kuvaa
hienosti sanojen merkitystä ja itsenäisyyttä ihmiskehossa.
En tiedä mistä päähän pälkähti, mutta "Pakottaa kiemurtelemaan, sanomaan sanoja suulla,/ vaikka aivot eivät niitä tunne/ Olemaan sen mukainen" muistuttaa Raamatun kielillä puhumista. En ole kovin hengellinen ihminen, mutta tuo kohta kuvaa
hienosti sanojen merkitystä ja itsenäisyyttä ihmiskehossa.