Vain sinun, kyyneleestä,
kasvoin niittykukaksi,
vain sinun, suudelmista,
lounatuulesta tavoitin,
luotojen linnut, rakkauden,
mutta virteni viimeiset,
varjoja, valkoisten purjeiden, joille naurulokitkin, nauraa selällään, selkälokkien kanssa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kultavirta | Toinen tanssi | 26.6.2015 | 9 | Runo |
| Kultavirta | Väsynyt varjo | 26.6.2015 | 5 | Runo |
| Kultavirta | Vihreän maan yö | 11.5.2015 | 1 | Runo |
| Kultavirta | Kuubalainen katse | 8.5.2015 | 1 | Runo |
| Kultavirta | Hiljainen huokaus | 8.5.2015 | 5 | Runo |
| Kultavirta | Sinipilven taikaa | 24.11.2014 | 12 | Runo |
| Kultavirta | Pajusydän | 20.10.2014 | 1 | Runo |
| Kultavirta | Sanat rakkaudelle | 26.8.2014 | 5 | Runo |
| Kultavirta | Rakkauden raunion tanssivat sudet | 12.11.2013 | 13 | Runo |
| Kultavirta | Valkoiset purjeet | 18.9.2013 | 8 | Runo |
Kommentit
kylläpäs on hyvin kuvaeltua tekstiä.
Kaunis.
Riipaisee syvältä tämä runosi.
Olen lukenut tätä jo useana päivänä,
ja aina tulee tunne; ristiriitaista.
Ristiriitaista, kuten itse Elämä!
Puhuttelevaa itsekritiikkiä... Varjoissa valkoisten purjeiden hyvä hetki levähtää, odottaa tuulta nousevaa, sadetta puhdistavaa... ;)
Upeaa.
Purjeesi tuulessa soutaa, HYMYHUULIN.
Valkoisten purjeiden varjot oli upeasti kuvattu. Kiitos tästä.