Vankila

Kesäsade ulvoo ikkunan takana
pihalla kukkivat omenapuut.

Tämä on minun suloinen vankilani
kaikkine kauniine ajatuksineen.

Hiljaisuus käy lopulta tylsäksi,
on pakko juosta pois.

Koko kaupunki tuntuu niin kylmältä ilman sinua.

Tärisen tummilla kaduilla,
ilman palaakaan sinua.

Tuuli ja sade pakottavat juoksemaan lujempaan.
Meikit valuvat kasvoille kyyneleiksi.

He katsovat minua nälkäisin silmin,
haluten minusta vain parasta

Mutta he eivät edes tiedä mikä minussa on parasta.

He ajavat minut reunalle,
tönien aina vain lähemmäs.

Osaan olla vahva
ilman kenenkään apua
(yksin omassa maailmassani)

Käännän selkäni minua kohti kurkottaville käsille.
En tarvitse sinua.

Minä en hallitse
edes omaa mieltäni.

Vesi kulkeutuu käytävän lattioille pieninä pisaroina.

Aivan sama
kuinka nopeasti
tai kuinka kauas juoksen
maailma on vain yhtä suurta vankilaa.