Istun hiljaa,
aamuaurinko paistaa ikkunasta,
häikäisee,
katseeni kahvikupissa
se tummaa on kuin aatokseni.
kuulin kolahduksen ja pelästyin,
ikkunallani istui varis, niin suuri ja suloinen,
minua silmiin katsellen, ei arastellen.
Hetki linnun minun, aamuinen,
yhteinen, mieleen painuva, ikuinen.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Hallansuru | yksin | 19.5.2013 | 0 | Runo |
| Hallansuru | muuri | 19.5.2013 | 0 | Runo |
| Hallansuru | Ihminen | 19.5.2013 | 0 | Runo |
| Hallansuru | erilainen rakkaustarina | 14.5.2013 | 0 | Runo |
| Hallansuru | sinun perhonen | 14.5.2013 | 0 | Runo |
| Hallansuru | Kukka tuulessa | 11.5.2013 | 1 | Runo |
| Hallansuru | voyage | 11.5.2013 | 1 | Runo |
| Hallansuru | Varpunen | 10.5.2013 | 0 | Runo |
| Hallansuru | Hallasydän | 6.5.2013 | 1 | Runo |
| Hallansuru | Aamuhetki | 6.5.2013 | 1 | Runo |
Kommentit
olen kokenut runon aistimuksen - vaihtanut katseita lintujen kanssa, ikkuna välissä. jotain ymmärrystä niissä on ollut.