Olen pahoillani, rakas
vaikka kuinka pyristelisin
en saa sitä ajatusta
pois mielestäni
Minä rinnat pakahtuen
tuskissani
sinä tuomassa huutavaa kääröä
aterialleen
puhtaissa vaipoissaan
Ahnaasti hamuillen
hän tarttuu lopulta rintaani
kuin magneetti
jäät siihen ja hymyilet:
isänsä poika
Ja minä pyydän sinua
tuomaan lasillisen vettä
sekä suojan toiseen rintaan
joka vuoroaan malttamattomana odottaen
valuu lämmintä maitoa
Jatkamme ruokahetkeä
rintaa vaihtaen
maaten raukeina sohvalla
torkahtaen lopulta
molemmat
Rinnan pudotessa
lämpöistä maitoa täynnä olevan
unisen pienoisen suusta
sinä
peittelet meidät hellästi
sydän rakkautta täynnä
Eikä sinultakaan
mitään enää puutu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, lämmin, ihana :-)
Kaunista eloa ja toivottavasti tuollaisena jatkuukin
Äärettömän kaunista:)