Tuska

Kyynel,
herkkä,
märkää,
valuu pitkin poskea.

Pisarana, merkkinä tuskasta
jota kaikki yrittää sisään kätkeä.

Pisara pisarana valuu vaan,
kukaan ei pysty sitä tyrehdyttämää.

Väsyy, hukkuu ja silmänsä sulkee,
pisaroiden sekaan itsensä lukee.

Hymy huulillaan rakkansa nimeä lausuu,
kunnes hymy huulilla ikuiseen uneen vaipuu.

Kuitenkin tietäen siittä kaikesta mitä on kokenut,
ja että elämänsä jäljen on jättänyt.

Ehkä arpi, ehkä muisto, ehkä tuska, ehkä kyynel,
mitä se ikinä olikaan, menneisyyteen kaikki hukkuu.