olotila

"kuinka voit"? kuului kysymys.
en jaksanut enää valehdella, että kaikki olisi hyvin kun ei ole.
päätä särkee ja tekee pahaa minkä ehtii. toisinaan näinkin.
ja nyt toivoo mahdottomia, vaikka tietää sisimmässään,
että tunteet tulee vielä kääntymään itseään vastaan ja välitän itseni hengiltä..
pelkään, että "toinen mahdollisuus" ei ole mahdollisuus lainkaan, vaan että se on toinen mahdollisuus rikkoa itsensä ja tällä kertaa lopullisesti.
tämä rakkaus.. se vie minulta vielä hengen, olen varma siitä.
joku muu voisi viedä sen minulta ensin, ei tarvitsisi sitten kärsiä niin paljon..
mutta silti haluan vielä kokea sen kaiken ihanuuden raakuudessaan.
en ole koskaan ollut äiti ainesta tiedän, mutta olisin minäkin silti perheen halunnut.
ja jossakin toisaalla joku muu antaa sinulle jotakin sellaista, mitä olet aina halunnut ja jota en koskaan pystynyt, vaikka halusin. en vain tiennyt miten, en uskaltanut.
juuri nyt olo tuntuu apean tyhjältä.
sairauteni on mittakaavassa rajaton.