katkelma M31-lokikirjasta
virtaa aika läpi sumun
kohti auringon sydäntä
ja Maa seisahtuu talvipäivään
olen matkannut jo eliniän
elämän heijastusta jahdaten
ja toivo hiipuu pimeyteen
voitko kertoa mitä menetin
itse en enää erota valoa varjoista
sinua muistoista
vähiin käy unieni polttoaine
muistot ehtyvät
kaarisekunneittain
loputtoman syvä on taivas
ja matkainkävijän tahto sammuu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
:( Aika sanattomaksi vetää tämä taas.. Tiedän, ettei paljon auta, mutta suuria voimapuristuksia sinne..!
Laitan runon kyllä suosikkeihin.