Hiljaisuus,sekä pelko tulevasta täyttää mun pään.
Mun on vaikea olla,vaikea kohdata sut
ja katsoa silmiin.
Kumpa näkisin sisällesi,
näkisin mitä ajattelet.
Epätietoisuus tekee mut hulluksi.
On aivan hiljaista.
Sun ilmeesikään ei värähdä.
Sä suorastaan pelotat mua.
Ei mikään voi loppua näin,
ei vaan voi.
Huomenna jo herään parempaan huomiseen,
ja totean kaiken olleen unta.Painajaisunta.
Avaan silmäni,ja hän on siinä vieressäni.
Meillä ei ole kiire minnekkään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olet hyvin osannut kirjoittaa tässä runossa menettämisen pelosta ja kuin painajaisunesta heräämisestä. Siitä helpotuksen tunteesta, kun huomaat, että hän on vielä vieressäsi, eikä ole kiire minnekään. Hyvä!