Sen joenmutkan rannoilla kasvoi kaislaa kädet verillä.
Askeleesi olivat kevyet.
Kuljet jättämättä jälkiä, vaikka sydämesi on tie,
katseesi lämmin ja levollinen, lempeä yö.
Millä on nimi, sitä kutsuttakoon oikein;
niin kuin rantojen kaislat kutsuivat tuulta:
Kulkekaa sormiemme lomitse, viiltäkää liha.
Niin vesi virtaa, kalvaa ja katoaa uomastaan kuin aika.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
