lempeä putosi ovelleni
jalkojeni juureen kuistini portaille,
suvaitsevainen olento
niin ymmärtäväinen
otin sen talteen
ja peittelin sen sydänkuvioisella huovalla
ja se oppi mitä rakkaus on;
välittämistä ja huolenpitoa
se koki ensirakkauden
minäkin tunsin sen
ajan kuluessa se muuttui häneksi
pienestä suureksi
hallitsevaksi osapuoleksi
joka pysäytti ikiliikkujan
teki onnesta lopun
Selite:
onneksi ei tämäkään käynyt toteen..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
