Mä istuin hiekkalaatikolla,
leikkimässä lapiolla ja ämpärillä.
Sä kävelit siitä ohi,
ja katoit mua hymyillen.
Sä sanoit mulle:
”oo just tollanen, äläkä koskaan muutu.”
Me kasvettiin,
ja sit kerran sanoit
mikä mussa on vialla,
millanen mun pitäis olla,
mistä mun pitäis olla kiinnostunu,
miten hyvä mun pitäis olla.
Mut miks sä sanoit sit,
etten saa koskaan muuttua,
jos se oli just se mitä kaikista eniten sä tahdoit?
Mun olis pitäny tajuta,
se jo niin kauan aiemmi.
Sä olit aika samanlainen ku muut,
mut sua mä silti rakastan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa pohdiskelua luonteenlaadusta ja odotuksista.