Itikka vuosi sitten henkensä menetti
kattoni verellään tahrasi
Katseeni siihen läikkään kohdistui
jokin sisimmissäni liikahti, ahdistuin
Se tunne valkoisen kattoni mustaksi muutti
minussa lumivyöryn tappavan aloitti
Kuin positiivisuuden kato,
tumman pilven aikaansaama taivaanrako
Vei se tie tyhjyyteen, vei minut kadotukseen
Hengitykseni nopeammin tappavaksi
kaikki paisutti liian paksuksi
Nielemiskykyni, puolustautumiskeinoni
Ainoa toivoni, hävisi tahraan sattumani
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
