Ihmisyys

Kotisohvalla teesejä laadin,
mä lämmössä paistattelin.
Vastuuta, vastuuta vaadin,
kun yksin aatosta taivuttelin.

Minä tuomitsin hiljaa heidät,
jotka päättävät: "Sotimaan!".
Ja samalla unohdin meidät
täällä rauhassa isänmaan.

Moraalin tyyneltä laidalta
mä tiirasin keskustaa.
Mikä reunalla näyttää kaidalta,
on keskellä laveaa.

Hyvä meidän on olla täällä,
suojassa vakaan maan.
Kun ei tarvitse astella jäällä,
eikä varoa sanojaan.

Mikä olen siis moittimaan heitä,
jotka taistelevat hengestään?
Että katsokaa malliksi meitä,
vähän vinkkiä elämään.

Tekopyhyyden synkästä suosta
nyt nostelen jalkojain.
Ei mun tarvitse karkuun juosta,
en joudu lähtemään kotoain.