Pelottavan usein löydän itseni tästä pisteestä,
kun tuntuu,
ettei millään ole mitään väliä.
Ei voimaa, ei tahtoa nousta ylös.
Ei kiintopistettä,
ei tavoitteita,
ei mitään mitä odottaa.
Kuitenkin jokin pieni ääni jossain
pyytää luottamaan ja uskomaan.
"Usko itseesi."
Olen siis vielä hengissä
ja taistelen,
vaikka pelottaa.
Silti nämä päivät,
saavat minut luhistumaan.
Harmaan verhon lävitse
itseäni ja elämääni katsomaan.
Selite:
vaikeina hetkinä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi