Taas tuntuu siltä,
et seinä tulee vastaa.
Oon umpikujas,
en tiedä mite pitäs jatkaa.
Mihi suuntaa meen,
oikeel vai vasemmal,
eteeni en nää,
ja takas paluu tuntuu vaikeelta.
Mun täytyy jättää taakse
kaikki se entine,
yrittää kattoo eteenpäi,
Eli nyt mä sit pakenen
todellisuutta,
sitä on nii vaikee kattoo silmii,
jos juoksen lujaa,
voin toivoo
ettei se saa mua kiinni.
Pari askelt eteenpäi,
ei tää vaa tunnu oikeelt,
sydämmee sattuu,
ja on nii vaikee saada henkee.
Ei karttaa, ei kompassii, ei tukee,
oon eksyksis,yksin, ja väsyny kulkee,
Kääntyisin takas,jos mul ois syytä siihe,
ei mul ole, sä haluut et mä lähden.
Virheist oppii, mut mä en opi mistää,
toistan kaike, sit yritän vaa kestää.
On helpompi pitää vähä kii,
ku kokonaa menettää.
Selite:
pari vuotta vanha.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
