Kävelen lävitse suuren sateenkaaren kädessäni puolijalokiviä, joita sirottelen pitkin teitä.
Liu`un alas unelmaani kohti taivaankannen kantta pitkin liitäen ,
siivet ommeltuna heikkoon selkääni kiinni.
Pelkään että ajatus kauneudesta pysäyttää minut, lailla Tauruksen, ajattomuuden ilmoilla.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| herkimer | Nimetön | 25.3.2011 | 1 | Runo |
| herkimer | ystävälle | 21.3.2011 | 0 | Runo |
| herkimer | keijukainen | 21.3.2011 | 2 | Runo |
| herkimer | rakastuneet | 21.3.2011 | 2 | Runo |
| herkimer | Nimetön | 21.3.2011 | 0 | Runo |
| herkimer | Enkeli | 21.3.2011 | 0 | Runo |
| herkimer | muusa | 21.3.2011 | 0 | Runo |
| herkimer | huora | 21.3.2011 | 1 | Runo |
| herkimer | hmmmm | 21.3.2011 | 1 | Runo |
| herkimer | ? | 21.3.2011 | 1 | Runo |
Kommentit
Mielenkiintoinen runo.Peloittava ja samalla kaunis ajatus runossasi.Mielenkiintoinen kokonaisuus,joka pysyy kasassa,ommelluista siivistä huolimatta.