Mä mietin mitä oli sillon joskus
kun maailmassa oli vaan piccadilly circus
ja joku mun korvissa huusi valehtelijaa
mä luotan siihen
että tunne ei muutu hetkessä
Ja jos olisin se ihminen
joka on hauska
ja jos se lähtee pois
muut ei enää puhu rakkaudestakaan
Se ihminen josta muut puhuu kauniilla sanoilla
ja sanoo päiväkirjoissaan ystäväkseen
enkä käyttäisi kirosanoja aseena
mutta vastaisin kuitenkin
jos joku sanoisi mulle kiitokset
Selite:
se vaan sattuu niin paljon kun ihminen, jonka on tuntenut syntymästään saakka ei pidä sua yhtenä parhaista ystävistään. jos mä yritän olla ystävällinen niin en saa hymyä takaisin. ok oon varmaan just sellainen ihminen, joka ei halua että muut on onnellisia. joka sanoo aina että se ei osaa, ei onnistu ja aukoo päätään muille. joskus kaikki oli toisinpäin, mut asiatki muuttuu. ja sit oon vaan semmonen ihminen joka en todellakaan haluais olla, enkä haluais valittaa näin. mmm, ihansama. :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo, hienosti ja persoonallisesti kerrottu toi tilanne. Mä muuten tiedän tasan miltä susta tuntuu x 100, koita pärjäillä.
Mutta siis ihanan persoonallinen kirjoitustyyli, lisää tällaisia rakkausrunnoihin! Taidan lukaista muutkin runosi läpi.