Vasta nyt mä tajusin sun muuttuneen,
jonkun kokonaan sussa vaihtuneen.
Mä en ymmärrä sua enää ollenkaan,
miten kavereita ees voitais ollakkaan?
Menneitäkö tässä pitäis muistella?
Niitä vanhoja hyviä aikoja.
Vaiko tätä hetkeä,
jolloin haluaisin vain itkeä?
Sä saat mut tuntemaan niin paljon tuskaa,
vaikka mä haluaisinkin unohtaa,
päästä irti, en enää välittää.
Silti sä aina palaat takaisin
ja annan sun satuttaa uudelleen.
Mä en jaksais enää valittaa,
tää koko paska vaa satuttaa.
Mä yritän esittää vahvempaa,
sanoa ettei mikää vaikuta.
Silti pinnan alla sun sanat mua satuttaa,
ne saa mut miettimään kuolemaa.
Mä en jaksais mitään sanoa,
koska voimat on lopussa.
Milloin sä voit vaan suosiolla lopettaa,
että voisin yrittää oman elämän pelastaa?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
