Annoin otteeni lipsua.
Päästin iholleni kylmyyden,
silmiini pimeyden,
korviini hiljaisuuden
ja mieleeni yksinäisyyden.
Nyt kärsin ja vaikeroin,
en yksin jaksa niitä karkoittaa.
Auttavan käden kosketus
rohkaisevan äänen kaiku
niin lähellä, silti niin kaukana.
Aamu tulee ja parantaa,
kunhan jaksan odottaa.
Selite:
Joskus on niitä öitä kun vaan tarvitsisi sitä jotakuta josta pitää kiinni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän suolaista tulkintaa